to 9.7.2026

SANANHALTIJAN INSPIRAATIOKUVAT

Heinäkuinen syntymäpäiväpöytä on katettu. Koolla on koko perhe, viisi aikuista, viisi lasta sekä Fidel-koira ja Pipa-kissa. Minulla ja Anna-tyttärellä on ilo juhlia kesän kauneimpana aikana. Mansikkakakku on jo perinne. Nautimme juhlajuomaksi kellarissa jäähdytettyä lehtikuohua. Lapsetkin saavat korkeat lasit. Kilistämme kesälle, lomapäiville ja tuleville vuosille. Vain yksi on poissa. Jussi-pappa ei ole enää nostamassa maljaa kanssamme.

Lapset eivät jaksa istua kauan pöydän ääressä, vaan kirmaavat uimaan. Poikani Miika kysyi viime keväänä, haluaahan mummi ostaa suppilaudan. Totta kai mummi halusi. Vesileikit ovat parasta mitä lomalaiset tietävät. Me aikuiset rentoudumme kahvikupposten ääressä. Enää ei tarvitse olla silmä tarkkana vahtimassa, sillä kaikki osaavat jo uida.

pe 10.7.2026

Elämänilon lähde.

Muistan ne nauravat silmät,
hersyvän hymyn,
silityksen poskella ollessani surullinen.

Muistan lukuisat iltasadut,
retket läheisissä metsissä,
opin tuntemaan niittykukat, marjat ja sienet.

Yhdessä solmimme kukkakimppuja,
herkuttelimme mansikoilla,
leivoimme mustikkapiirakan.

Valvoit rannalla uintiretkiä,
opetit soutamaan,
näytit, miten mato pujotetaan koukkuun,
teit nuotion,
hiilloksessa paistoimme onkimani ahvenet.

Lohdutit, kun veistin puukolla sormeen,
suukotit illalla nukkumaan mennessäni.
Hyräilit aamulla puuroa keittäessäsi,
Olo oli turvallinen,
miten sinua rakastinkaan.

ma 13.7.2026

Aakkosruno syntyi yhteistyössä Annan ja Lauran kanssa mökin aamiaispöydässä

Ah,
Birgitta vauhdissa
Cadillac kiitää
Dieselin katku ilmassa
Esa,
Farkkuasuinen
Gangsteri
Hirmuinen nopeus
Ilmavirta hiuksissa
Ja
Kiihkoa kesäyössä
Lempi leiskuu
Moottoritie hohkaa
Nopeus huimaa
On pakko kaasuttaa
Pakomatkalla
Raision Postipankista
Sireeni
Takana
Ulvoo
Välähdys
Yössä
Äänet hiljenevät
Öinen rauha

ti 14.7.2026

Palvelulinja 149 pikkubussissa oli tunnelmaa, Suurin osa käyttäjstä oli tullut tutuiksi. Kaikilla oli matkassa apuvälineitä, rollaattorien lisäksi valtavia mummokärryjä, kävelykeppejä ja kyynärsauvoja. Olin menossa 86-vuotiaan ystäväni Annin kanssa läheiseen ostoskeskukseen. Matka ei ollut pitkä, mutta rollaattorikyydillä liian haastava.

Nyt kyydissä oli viisi kärryä. Edellisellä viikolla emme mahtuneet kyytiin, sillä kuljettaja vain pudisti päätään osoittaen neljää rollaattoria ja lastenrattaita, jotka täyttivät kapean tilan.

En ymmärrä miksi me kohtalaisen hyvin toimeen tulevat eläkeläiset pidämme kiirettä ehtiäksemme paluuvuorolle, joka lähtee runsaan tunnin kuluttua. Tai ymmärrän, sillä säästämme 3:50 euroa, kun toimimme vaihtoajan puitteissa. Toinen painavampi syy on, että Anni väsyy jo tunnin kiertelyn aikana jalka- ja selkäsärkyjen vuoksi. Nyt hänellä on asiaa S-Pankkiin. Lupaan odottaa, sillä ihme kyllä jonoa ei ole.

Annin asia kestää kuitenkin odotettua kauemmin. Huikkaan lähteväni edeltä ruokaostoksille. Meillä on vakiotapaamispaikka lähellä uloskäyntiä.

”Et ikinä arvaa, miten minulle kävi”, Anni touhotti heti minut nähdessään. ”Pankissa oli mukava kohtelias nuori mies. Lähdin tyytyväisenä, kunnes kuulin huudon takanani. Rouva, rouva, unohditte rollaatorinne!” Anni kertoi ja nauroi hervottomasti.

ke 15.7.2026

Oma versio suosikkilaulustani

Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois 
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois 
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois

Aamulla jos kotiviiniä jois
Päivällä olo hilpeäksi muuttua vois
Illalla tuska olisi pois