aurinkoa samuituulessa keväällä 2012

BANGKOK JA KOH SAMUI

KAHDEN VIIKON AURINKOLOMA HUHTI-TOUKOKUUSSA 2012

MATKASSA LEENA JA  JUSSI

Vietimme ties kuinka monennen kerran aurinkolomaa Thaimaassa, tällä kerralla ihan kahdestaan.  Finnair lennätti meidät kymmenessä tunnissa Bangkokiin.  Yövyimme ylellisesti hotelli Evergreenissä, joka sijaitsee lentokenttäjunan pääteaseman lähellä.  Sieltä on kävelymatka Siam Centeriin, joten shoppailukin onnistuu helposti.  Kahden vuorokauden jälkeen olimme kuitenkin valmiita siirtymään kookospalmusaaren aurinkoon.

 

Keskiviikkona 2.5. vietimme aamupäivän hotellin altaalla.  Lähdimme vähän ennen puolta päivää matkaan.  ”Voidaan ajella taksilla junan päätepysäkille”, Jussi rehvasteli, kun moitin junanvaihdossa kiipeiltävien rappujen hankaluutta matkalaukun kera.  Taksi puhui meidät hetkessä ympäri ja sai kyydin perille asti edulliseen 200 bahtin hintaan (= viisi euroa).  Junalla olisimme selvinneet 90 bahtilla.  Emme jääneet suremaan hintaeroa.

FERRY

Päivä vierähti sitten lentokentällä, tunnin lennolla Surat Thaniin, bussikyydillä Donsakin satamaan ja sieltä lautalla Koh Samuille.  Katselimme ferryn yläkannella auringonlaskua ja muistelimme aikaisempia matkoja lempisaarellemme.  Niitä on  kertynyt useita.

PUNAINEN AURINKO

Jäimme suosiolla lauttasatama Nathoniin yöksi, sillä meillä ei ole mitään varauksia loppulomamme varalle paluulentoa lukuun ottamatta.  Nyt kun ei ole sesonki, täällä on huoletonta matkailla.   Löysimme rantakadulta Win-hotellista tosi edullisen ilmastoidun huoneen 12 eurolla.  Ei mitään luksusta, mutta yhdeksi yöksi kaikki tarpeellinen.  Kuten jääkaappi ja oma wc ja jopa parveke, josta meri näkyy.

VEDENNEITO NATHONISSA

Läheltä hotellia löytyi entuudestaan tuttu loistava ruokapaikka.  ”Tästä ei ruoka parane” totesimme yksimielisesti, kun herkuttelimme vihreällä currylla ja hot potilla mereneläviä sekä lautasellisella morning clorya (thaivihannes).  Kyytipoikana kaksi isoa chang-olutta.  Lasku oli 400 bahtia (= 10 euroa).  Virkistävä sadekuuro pyyhkäisi saaren yli illallisen aikana.  Istuimme katetulla terassilla ja nautimme illan raikkaudesta.  Samui-loma alkoi onnellisten tähtien alla.

JUSSI LYHYTTUKKA

Torstaina 4.5. vietimme aamupäivän tunnit Nathonissa.  Jussi oli jo pari kuukautta luistanut tukanleikkuusta ilmoittamalla, että hän menee parturiin vasta Samuilla.  Tänään oli se päivä.  Vanha parturiherra oli selvästi sitä mieltä, että poika tarvitsee kunnon kesäkampauksen.  Minä olin tyytyväinen, että sain kainalooni vuosia nuorentuneen miehen.  Puolilta päivin oli aika luopua hotellihuoneesta.  Istuimme toista tuntia aulassa hoitelemassa paluumatkavarauksia.  Onneksi tänä päivänä netti toimii.

TIENVARTEEN OLI ILMESTYNYT UUSIA NEITOSIA

Jännitimme molemmat, onko kesäparatiisimme edelleen olemassa.  Paikallinen lavataksi eli songtao pudotti meidät kyydistä aivan oikeassa tienristeyksessä Ban Tain rannalla.  Emme tunnistaneet paikkaa, sillä maisema oli muuttunut.  Mutta kun tuttu tienpätkä kohti rantaa löytyi, muisti palautui.  Lähikaupan omistajarouva toivotti meidät iloisesti tervetulleiksi.  Edellisestä käynnistämme on kulunut hulppeat kolme vuotta.  Silloin matkassamme olivat myös Immo ja Terttu.

RANTAMÖKKIMME OLI TUTULLA PAIKALLA PALMUJEN ALLA

Boom Bayn bungalowkylä oli ennallaan.  Omistajapariskunta toivotti käsipäivää.  He olivat kunnostaneet puutarhamökit maalaamalla ne kirkkaan värisiksi.  Niissä oli nyt ilmastointikin.

UUDET MÖKIT

Me halusimme kuitenkin vanhan puisen bungalowin.  Niitä oli vielä rivi pystyssä aivan rantaviivan tuntumassa.  Tosin parhaat päivät olivat ohi.  Mutta näköala ja aaltojen kohina korvasi pienet puutteet.  Hinta oli noussut sadalla bahtilla.  Maksamme 800 rahaa (=20 euroa) yöltä runsaan aamiaisen kera.

BUNGALOWIT PALMUJEN ALLA

Nyt meillä on ilonamme loistava rauhallinen hiekkaranta, jossa kaupustelijat eivät hätyytä.  Lähietäisyydeltä löytyy pari kolme hyvää ruokapaikkaa omamme lisäksi sekä kokonaista kolme kauppaa.  Saaren päätielle on kymmenen minuutin kävelymatka.  Songtaot kulkevat päiväsaikaan tiuhaan.  Niiden kyydissä pääsee helposti retkeilemään muille rannoille.  Pohjoisrannan valttina ovat hienot auringonlaskut.  Parasta kaikesta on ylellisen lämmin meri, jossa on mahtava uida.

RIIPPUKEINU MÖKKIMME EDUSTALLA

Tulemme vuosi vuoden jälkeen uudelleen siksi, että täällä on ihmisen hyvä olla.  Minulla on matkassa kirjoja, pelikortit sekä akvarellitarvikkeet.   Tosin maalausvälineet ovat hyvin sekalaiset, kiitos keskeneräisen muuton.  No, luonnoksia ainakin syntyy.

Torstaina 4.5. pääsimme vihdoin huolettoman loman makuun.  Nyt ei ollut kiire minnekään, sillä kaikki mitä ihminen tarvitsee oli paikalla.  Aamu-uinnin ja hyvän aamiaisen jälkeen kävelimme paljain jaloin pitkin kilometrien pituista hiekkarantaa, jossa ei montaa vastaantulijaa näkynyt.

HIEKKARANNALLA ON ILO KÄVELLÄ

Päivä sujui sitten samoissa merkeissä kuin tulevatkin: lukemista palmujen varjossa, olutta ja thairuokaa rantaravintoloissa, illalla canastaa omalla terassilla, varhaisia nukkumaan menoja ja herätyksiä aamuauringon myötä.  Jos päivityksiä ei kuulu, se tarkoittaa vaan että uutta kerrottavaa ei ole.

HYVÄN LOMAN AINEOSASIA

Mitä nyt säätilasta.  Kaupan mittari näytti eilen +31 astetta ja taivas oli tummanpuhuva.  Merellä kävi melkoinen tuuli.  Puolen tunnin sadekuuro raikasti ilman.  Uimavesi tuntui sen jälkeen entistä lämpöisemmältä.  Illalla tuuli nousi uudelleen siinä määrin, että meidän piti siirtyä sisätiloihin pelaamaan, kun puhuri lennätti pelikortteja.  Mökkimme ilmastointi toimii erinomaisesti, sillä tuulettimen lisäksi voimme pitää ikkunoita auki.  Niissä kun on tiiviit hyttysverkot.  Jussi, joka on kova poika askartelemaan, ehti jo puhdistaa pölyhuiskulla fanin.  Nyt meillä puhaltavat raikkaat tuulet.

JUSSI PUHDISTI TUULETTIMEN

Lauantai 5.5. oli pilvinen päivä.  ”Loistava retkipäivä”, tuumimme.  Meillä on täältä lomakylästä kaksi vakioretkikohdetta.  Toinen on Nathon, toinen lähiranta Mae Nam.  Valitsimme jälkimmäisen.  Olemme joka matkalla miettineet, että voisimme viettää osan lomasta siellä tai lähisaari Pha Nganilla.  Ja joka kerran olemme päätyneet pysyttelemään omalla rannalla.  Retkipäivä antoi taas uskonvahvistusta.  Miksi vaihtaa hyvää paikkaa uuteen.

Nyt ei todellakaan ole matkailukausi.  Mae Namin ranta oli kovasti hiljainen.  Moni rantakuppila oli kiinni.  Toki sieltä palveluja löytyi ja muutama turistikin, mutta ruuhkasta ei voinut puhua.  Pulahdimme meressä uimassa – meillä on parempi ranta – ja rantakadulla syömässä.  Ruoka Thaimaassa on aina hyvää ja tulista.  Niin nytkin.  Yllätimme itsemme maistamalla rohkeasti paistettuja chilejä (!).  Ne olivat vahvan paprikan oloisia, joten hyvin selvisimme.  Minä olen herkutellut  lähes päivittäin tom yam keitolla, jota parempaa ruokaa en tiedä.

SUOSIKKIANNOKSENI TOM YAM – TULINEN KATKARAPUKEITTO

Palattuamme pääsin vihdoin maalaamiseen alkuun.  Omalla verannallamme lankoihin pujotellut simpukat ja korallit helisevät tuulessa.  Meren maalaaminen ei ole mitenkään helppoa, mutta värikkäät puutarhamökit innostivat heleydellään.

SIMPUKAT

 

 

 

UUDET MÖKIT OLI MAALATTU VÄRIKKÄIKSI

Yritämme huomenna löytää nettiyhteyden, sillä omassa majapaikassamme sellaista ei ole.  Muuten kaikki on hyvin.  Ensi yönä naapurisaarellamme Pha Nganilla vietetään full moon partya.  Me emme ole menossa bilettämään, mutta toivomme kovasti kirkasta yötä.  Saimme Suomesta viestin, että odotettavissa on oikein superkuu.

Sunnuntaina 6.5. sää vaihteli.  Heräsimme kirkkaaseen auringonpaisteeseen.  Juuri kun saimme sarongit levitettyä hiekalle, muutama sadepisara tyhjensi rannan.  Juuri kun asetuimme kirjojen kanssa verannalle, sade lakkasi.

NÄKYMÄ VERANNALTAMME

Päivän ainoat mainittavat tapaukset olivat maalausretki läheiseen kivikkoon sekä toinen retki nettiin.

RANTAKIVIKKO

WiFi löytyi lähietäisyydeltä.  Muistan vielä hyvin, miten blogikauden alkuvaiheessa istuin hikisissä nettikahviloissa ja kirjoitin tekstiä paikallisella näppäimistöllä ilman skandeja.  Kuvat siirsin muistitikulta ja sain viruksia.

LOTUKSENKUKKA

Nyt tuntui aika ylelliseltä istua kukkivassa puutarhassa ja siirtää valmiiksi kirjoitetut tarinat ja photoshopatut kuvat omalta miniläppäriltä bittiavaruuteen.

Aurinko laski pilveen.  Mutta täysikuu oli mahtava.  Harvoin näkee yhtä hienoa taivasta.  Muutama tähtikin loisti mukana.   Täällä iltariennot ovat aika vähäisiä.  Siksi luontoa tulee tarkkailtua innolla.  Puutarhassa lentelee isoja värikkäitä perhosia, gekot kiipeilevät seinillä ja linnut metelöivät.  Onneksi nurkalla ei ole enää kanatarhaa.  Aikaisemmin heräsimme joka yö kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, joka on aivan liian varhain.  Mutta sammakoita on edelleen.  Sateen jälkeen kurnutus on melkoinen.  Rannalla juoksentelee koiria, useimmilla on panta kaulassa.  Kissoja ei juuri näy.

Saari on kuuluisa kookospalmuistaan.  Näimme päätiellä hauskan pähkinäkuljetuksen.  Lava oli kukkuroillaan kookoksia ja kuorman päällä istuskeli tyytyväisenä apina.  Se oli selvästikin työmatkalla.

KIINANRUUSU

Saari on hyvin rehevä.  Kukkaistutuksia näkee kaikkialla.  Tunnistamme niistä vain murto-osan.  Poikkesimme puutarhamyymälässäkin, mutta Suomessa nämä lajit tuskin viihtyvät.  Kukkamaalarille täällä riittää malleja.  Koska paperivarastoni on surkea, ajattelinkin ryhtyä taiteilemaan pieniä kukkakortteja.

SINISIÄ LOTUKSENKUKKIA

Maanantai 7.5. oli vaihteeksi retkipäivä.  Songtao vei meidät sujuvasti Nathoniin.  Meillä oli vielä listalla tilattuja tuliaisostoksia.  Löysimme Marille korvakoruja ja Arjalle indonesialaisia batiikkikankaita.  Siinä sivussa ostin uuteen kotiin uuden pöytäliinan, vaikka niitä on kertynyt matkoilta ihan tarpeeksi.  Iloinen yllätys oli, että pääkadun vaatekauppojen joukosta löytyi kuin löytyikin taidetarvikekauppa.  Sain uusia värejä, papereita ja siveltimiä.  Huomenna ei ole retkipäivä vaan maalauspäivä.

LOTUKSENKUKKA TÄMÄKIN

Currylounaan jälkeen istahdimme nettikahvilaan.  Erehdyin tilaamaan jäätelökahvin, joka sai kotimatkalla vatsan kiertämään ikävästi.  Jussi jäi lähikaupalle, kun minä marssin puolijuoksua kotimökille.  Olo helpottui onneksi saman tien.  Siihen auttoivat vessa, virkistävä uinti ja paikallinen voimajuoma.

Loppupäivä sujuikin sitten uusien kirjojen parissa rantahietikolla.  Nathonissa on hauska kirjojen vaihtopiste.  Sieltä löytyy käytettyjä kirjoja eri kielillä, myös suomeksi, edulliseen hintaan.  Kun kirjan on lukenut, sen voi palauttaa ja saa osan rahoista takaisin.  Siis melkein kuin kirjasto.

RANTAKUKKIA

Tiistaina 8.5. meillä oli rantapäivä.  Tosin vilkas sellainen.  Minä maalasin ulkosalla, kävimme yhdessä hieronnassa ja teimme kaksi pitkää kävelyretkeä.  Ensimmäinen oli maisemaretki, toinen ruokaretki.  Tilasimme kokonaisen red snapperin grillattuna  runsaan valkosipulin kera.  Istuimme hiekkarannalle katetussa pöydässä, aallot löivät rantaan ja viimeiset auringonsäteet kultasivat taivaan.  Siitä ei ruoka eikä tunnelma parane.

Keskiviikkopäivän 9.5. vietimme omalla rannalla.  Ihmettelimme illalla, miten voi olla aivan voipunut tekemättä juuri mitään.  Auringolla taisi olla osansa asiassa, sillä päivä oli kovasti helteinen.  Vaikka lueskelimme palmupuiden varjossa, iho punoitti molemmilla heleästi.

Torstaiaamuna 10.5. hyppäsimme songtaoon ja ajelimme saaren itärannalle Chawengiin.  Kylä oli päivällä hiljainen.  Se herää vasta iltapäivän tunteina eloon.

SONGTAO – KÄTEVÄ KULKUPELI

Kävelimme rannalla ja minä hemmottelin itseäni käsi- ja jalkahoidolla.  Hintataso on ennallaan.  Hyvää thairuokaa saa alle sadan bahtin (100 rahaa = 2,5 euroa), ison oluen samoin, hieronta maksaa 300 bahtista ylöspäin, samoin manikyyri ja pedikyyri.

TAIDETARJONTAA

Happy hourin aikaan istuimme rantakadun ravintolassa, jossa wi-fi toimi.  Nautimme herkulliset pinacoladat.  ”Näitä tarjoamme kesällä mökkivieraillekin” Jussi innostui.  Hän tutki tietokoneelta kauppalehteä ja minä kirjoitin postikortteja (!).  Ihan käsin.  Ennen kuin saimme ne postiin, aika monta hikipisaraa vierähti.  Tarjoilijatyttö piirsi meille kartan, mistä postitoimisto löytyy.  Ei löytynyt.  Poliisipojat näyttivät kädellä, kävelkää päätietä vasemmalle 300 metriä.  Ei löytynyt, vaikka kävelimme lähes kolme kilometriä.  Hedelmäkauppias kehotti kääntymään seuraavasta risteyksestä.  Ei löytynyt.  Ilta alkoi jo pimetä, kun Jussi hihkaisi.  Edessä oli postal office.  Tytöt nuolivat kiltisti postimerkit kortteihin, joten odotettavissa on aito thaikosketus, jos kortit joskus tulevat perille.

Loppuviikko on sujunut leppoisasti.  Minä olen maalannut ahkerasti.  AkvArtin kesänäyttelyn teema on värikkäät kukat.  Eiköhän näillä eväillä sinne synny tuoreita kukkasia.

LISÄÄ LOTUKSENKUKKIA

Samuiloman loppu häämöttää uhkaavasti.  Perjantaina kävimme hakemassa Nathonista paluuliput tiistaiksi Surat Thanin lentokentälle.  Se tarkoittaa, että vietämme täällä rannalle vielä äitienpäivän, mutta sen jälkeen edessä on vain kaupunkilomaa.  Maanantai kuluu Nathonissa, tiistaina matkaamme tuttuun tapaan lautalla, bussilla ja Air Asian halpalennolla Bangkokiin ja torstaiaamuna lennähdämme Finnairilla takaisin Suomeen.  Jo nyt tuntuu haikealta.

Aamuhetki Nathonissa.  Nyt on tiistai 15.5. ja meillä pitkä paluumatka Bangkokiin edessä.  Istun parvekkeella ja katselen sumuista merta satamalaiturin suuntaan.  Lauttamme starttaa puoli kymmeneltä.

Tulimme eilen jo päivällä ja majoituimme pieneen hotelliin aivan sataman tuntumaan.  Iloinen yllätys oli tilava parveke, josta oli illalla upea näkymä auringonlaskun suuntaan.  Päivä vierähti hikisillä kaduilla ja mukavasti ilmastoiduissa kauppapuodeissa tuliaisostosten merkeissä.  Ostimme lisää matkalukemista kirjakaupasta, kookosöljyä tavaratalosta, käsintehtyä paperia paperikaupasta  ja currytahnoja Tescosta.

TARJOLLA TUOREITA MANGOJA

Äitienpäivä lomakylässämme oli oikein juhlava.  Jussi herätti minut aamulla laululla kera kukkakimpun.  Hän oli käynyt poimimassa puutarhasta hehkuvan punaisia bougainvillejä.  Päivän vietimme rannalla – kuinkas muuten.  Juhlaillallinen oli komea.  Tilasimme isännältä tuoretta kalaa ja jättirapuja.  Grillin tuoksu kutkutti nenää, kun ateria valmistui.  Niin että ei hassumpi äitienpäivä, vaikka valkovuokkoja näin vain Otson kädessä, kun Miika lähetti onnittelukortin sähköisesti.

GRILLATTUJA JÄTTIRAPUJA

Olimme tosi onnellisia, kun matkamme aikana Suomeen oli tullut oikea kevät.  Puut olivat lehdessä ja ruoho vihersi.  Meillä oli tosi vauhdikas viikonloppu, sillä minulla oli perjantaista sunnuntaihin koulua.  Muu perhe ahersi muuttopuuhissa.  Miikan perhe siirsi tavaransa Kauklahteen.  Olemme nyt kirjaimellisesti kahden asunnon loukossa, sillä muuttolaatikoita on täällä sekä uudessa kodissamme Hämeenlinnassa,  Vaan eiköhän tästäkin sumasta selvitä kesän mittaan.

THAIMAASSA RIITTÄÄ BUDDHANKUVIA

Matkasta jäi hyvä olo.  Kaikki sujui mukavasti eikä vastoinkäymisiä ollut.   Paluulento päiväsaikaan oli sekin myönteinen kokemus, sillä lukemista ja elokuvia riitti koko kymmenen tunnin ajaksi.  Finnair on siirtynyt myös reittilennoille kitsaaksi viinitarjoilun suhteen.  Yhdet ruokajuomat saimme, mutta sen jälkeen kaikki oli maksullista.  Muistan haikeudella aikoja, kun ruoka oli hyvää ja kaikki juomat maksuttomia.  Näin ne ajat muuttuvat.

MALLIKUKKALOTUS

Myös lomaparatiisimme uhkaa muuttua, sillä omistajapariskunta on myymässä sitä.  Katsastimme matkan päätteeksi viereisen lomakylän Hanalei Gardensin, jossa on kerrassaan hulppeita huviloita.  Kohtuuhintaan.  Sieltä on lyhyt matka omalle rannallemme.  Thaimaassahan rannat ovat julkisia, onneksi.  Luulenpa että seuraavalla Samuin matkallamme suunnistamme tutuille kulmille, mutta uuteen majoitukseen.
Leena ja Jussi, kesälomalaiset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.