tattaripuuroa ja kalanmaksaölyä

Aloitin koulunkäyntini 1950-luvulla Hämeenlinnassa seminaarin kansakoulussa.  Sieltä siirryin aikanani tyttölyseoon.  Kouluun mennessä piti osata solmia kengännauhat ja kuoria perunat.  Muistikuvani sen ajan ruuasta on aika valju.  Tarjolla oli kuoriperunoita ja kastiketta, puuroja ja vellejä.  Ykkösinhokkini oli tattaripuuro.  Muistan vieläkin elävästi rouhitut jyvät, jotka maistuivat kamalalle.

Toinen inhokki oli kalanmaksaöljy, jota äiti yritti tarjoilla aamuisin.  Myöhemmin markkinoille tuli valkoinen jekovit-suklaa, joka sisälsi kalanmaksaöljyä (niin ainakin luulen).  Se maistui hyvälle.  Olisin syönyt sitä enemmänkin kuin sallitun yhden palan päivässä.

Kalpeasta ruuasta hyvä esimerkki oli lauantaipäivien kouluannos.  Se sisälsi vaalean sämpylän, haaleanpunaisen viipaleen lauantaimakkaraa ja lautasellisen maitoon keitettyä makaronivelliä.  Ravintoarvot eivät tainneet olla kummoisetkaan.