ruokamuistoja opiskeluajalta

KOTIKEITTIÖ – akvarelli

1970-luvulla opiskelijaelämä oli vilkasta.  Seurustelimme silloin tiiviisti Jussin kanssa.  Hän asui opiskelijasolussa Otaniemessä, minä vuokralla Munkkiniemessä.  Kämppäkaverini Tuulan kanssa laitoimme vuoroviikoin ruokaa.  Niukan talouskassan piti riittää loppuviikkoon asti.  Siinä vähäiset taidot karttuivat.  Ostimme myös juomat yhdessä, yleensä korillisen olutta ja limparia.  Muistelen haikeana aikaa, jolloin limppari loppui ennen kaljaa…

Vietimme ahkerasti illanistujaisia kaveripiirissä.  Kaikki elivät tiukalla budjetilla, joten nyyttikestit olivat suosiossa.  Teimme ruokaisia salaatteja tonnikalasta ja makaronista, joimme hapanta algerialaista punaviiniä, pustaroseeta ja bordeaux blancia.  Hankimme myös pienen agosta-pöytägrillin, jolla sai valmistettua lämpimiä voileipiä.

Kävin viikoittain Otaniemessä Montaasi-elokuvakerhossa.  Rakkauteni klassikoihin juontaa juurensa kaljakellarista, jossa esityksen jälkeen analysoimme näkemämme.  Oluttuopin seurana nautimme aina lämpimän kinkku-juustoleivän.  Muistan vieläkin sulan juuston ja suolaisen kinkun herkullisen aromin.

SIPULIT RIVISSÄ – akvarelli

Asuin myöhemmin Helsingissä kimppakämpässä ystäväni Ullan kanssa.  Kun hän tapasi tulevan miehensä Immon, tämä muutti saman tien meille.  Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen yhteisen iltapalan.  Immo oli innokas kokkaaja.  Sipulikeitto oli yksi hänen bravuureistaan.  Niinpä hän valmisti ruuan ja tarjoili siinä sivussa muotiin tullutta helmeilevää omenaviiniä.   Keitto jäi jostain syystä osittain raa’aksi.  Seuraavana aamuna heräsin todella kaameaan oloon.  Sipulikeitto ja omenaviini eivät kuuluneet moneen vuoteen suosikkeihini.

Jussin kanssa kävimme usein syömässä Maijan pannua (makkara-lihapyttipannu) Dipolissa sekä jättisuuria pihvejä Tapiolan Torossa.  Molemmat olivat opiskeijoiden suosiossa.

Valmistuin aikanani HSO-sihteeriksi.  Siinä ammatissa en ole kuitenkaan ollut päivääkään.  Jatkoin saman tien opiskelua Yleisradion  kuvaussihteeriksi.  Vietin kesän harjoittelujakson Tampereella.  Yksi ruokapaikka on jäänyt lähtemättömästi mieleen.  Uimahallin lähellä oli pieni Hevosenkenkä, jonka spaghetti bolognaise oli kerrassaan hyvää.  Annokset olivat suuria ja kermaisia ja opiskelijatytön budjettiin sopivia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.