
LASILLINEN VIINIÄ – akvarelli
tulinen penne all’ arrabbiata
Istuin Roomassa pienessä trattoriassa yksikseni lounaalla, kun Jussi oli taas kerran seminaarissa. Kysyin lähes sujuvasti, löytyykö listalta mitään kasvisruokaa. Si, si penne all’arrabbiata, tarjoilija vakuutti. Tulinen chili-valkosipuli-tomaattikastike kolahti kerralla. Se sai vedet silmiin ja posket punaisiksi. Sen jälkeen olen tilannut saman ruokalajin useasti, mutta ensimmäisen kerran voittanutta en ole vielä kohdannut.
ensimmäinen tiramisuni
”Voiko näin hyvää ollakaan”, huokailin lomamatkalla, kun sain jälkiruuaksi kipollisen mascarbonejuustoa. Annos oli lasiastiassa epämääräisenä kasana, mutta maku oli taivaita hivelevä. Myöhemmin Jussin bravuuri on ollut valmistaa uuden vuoden juhlissa näyttävää tiramisukakkua.
torinon parasta risottoa
”Minulla on työmatka Turiniin, lähdetkö mukaan?” Jussi kyseli kerran. Totta kai lähdin, vaikka en edes tiennyt missä Turin on. No, sekin selvisi, matkasimme pohjois-Italiaan Torinoon. Kun Jussi vietti aikaa tärkeissä kokouksissa, me rouvat kokoonnuimme aamucappucinoille torin tuntumaan. Shoppailimme – tietenkin – ja suunnistimme usein porukalla lounaalle.
Pohjoinen on riisinviljelyseutua. Minä tilasin heti alkajaisiksi tattirisottoa. Sain eteeni syvän valkoisen lautasen, joka oli piripintaan täynnä harmaata riisivelliä. Ajattelin, että siirryn suosiolla jatkossa pizzoihin. Mutta maku korvasi ulkonäön. Risoton valmistus oli kestänyt 40 minuuttia. Maku oli pehmeän täyteläinen, hapokas ja sopivan suolainen. Vaikka olen itsekin pyöritellyt risottoriisiä ohjeiden mukaan valkoviiniä ja parmesaania unohtamatta, en ole päässyt lähellekään tätä makumatkaa.
hyvä paha fernet branca
Sisko toi kerran matkatuliaisina pullollisen fernet brancaa. Hämmästelin kuinka joku voi juoda niin kitkerän makuista ainetta. Oli kesäloma ja kun parempaakaan ei ollut tarjolla, joimme toisenkin lasillisen. Sitten tapahtui ihme. Miten katkero voikaan maistua näin hyvälle, minä hämmästelin. Myöhempinä aikoina fernet toimi mainiona vatsalääkkeenä.