SITRUUNOITA JA KELTASIPULI – akvarelli

mereneläviä ja ouzoa 

Ensimmäiset elämykseni tuoreista merenelävistä liittyvät Kreetan lomaamme.  Istuimme Agios Nikolaoksessa meren rannalla pienessä ravintolassa.  Sisään asteli kalastaja, joka toi tiskille säkillisen vastapyydettyjä kotiloita.  Kokki grillasi ne saman tien.  Hetken kuluttua jokaisesta pöydästä kuului huokailuja ja ihastunutta maiskutusta.  Me ensikertalaiset olimme huuli pyöreinä, miten otukset saa ulos kuoresta.  Avuliaat paikalliset näyttivät, että tästä vaan.  Haarukasta käännettiin uloin piikki vaakasuoraan.  Sillä kaivettiin aarre esiin, dipattiin se voisulaan ja nautittiin maalaisleivän ja valkoviinin kera.  Hyvää oli.

Toinen hauska muisto liittyy Ateenaan.  Olimme kulttuurikierroksen uuvuttamina etsimässä lounaspaikkaa.  Silmiin sattui hauska terassi, joka oli täpötäynnä paikallisia asukkaita.  Mahduimme mukaan ja seurasimme, miten tarjoilijat kantoivat täysinäisiä tarjottimia.  Ruokalistaa ei ollut.  Jokainen sai valita tarjottimilta sitä, mitä keittiöstä valmistui.  En muista tarkalleen mitä söimme – taisi olla mussakaa – mutta sen muistan mitä joimme.  Tilasimme nimittäin ouzot ja kuvittelimme saavamme kaksi lasillista.  Siinä paikassa ei kitsasteltu.  Saimme alkajaisiksi litran kannullisen tätä jaloa juomaa.  Vietimme näillä eväillä ikimuistoisen iltapäivän.

Ouzon lisäksi tutustuimme retsinaan.  Onpa pahaa, ajattelin.  Mutta kun makuun tottui, opin pitämään pihkan mausta.  Se oli mainio piknik-juoma rantaretkillämme, sillä pieni lämpimyyskään ei makua haitannut.

Olemme maistelleet monissa Välimeren maissa mezeitä ja tapaksia hyvällä halulla.  Niillä voi kuitata kokonaisen aterian.  Varsinkin kun tilaa lajitelman, siinä riittää makujen kirjoa nautittavaksi.