sacherkakkua ja wieninleikettä

Vietin kaksikymppisenä puoli vuotta Wienissä parhaan ystäväni Ullan kanssa.  Työskentelimme pienessä sairaalassa apuhoitajina.  Minä olin Schwester Leni, Ulla Schwester Uli.  Saimme jopa pientä palkkaa, vaikka harjoittelijoita olimmekin.  Kun työvuorot sattuivat yksiin kiertelimme katselemassa suurkaupunkia.  Wienin leivoskahvilat saivat meistä hyvät ja uskolliset asiakkaat.  Tukevat sacherkakun palat runsaan kermavaahdon kera olivat heikkoutemme.  Lähetin kotiin valokuvia muutaman kuukauden oleskelun jälkeen.  Äiti vastasi, ettei teitä siellä ainakaan nälässä ole pidetty.

Ruoka oli siihen aikaan – ja vieläkin – lihavoittoista, tukevaa ja rasvaista.  Muistan hyvin ensimmäisen wieninleikkeeni.  Liha oli nuijittu ohueksi, leivitetty ja se tarjoiltiin tirisevän kuumana lohkoperunoiden kera.  Pihvi oli niin iso, että se ulottui yli lautasen reunojen.