Vanha totuus on, että naisella on oikeus – suorastaan velvollisuus – vaihtaa mielipidettä. Katselimme viikonloppuna opettajien kanssa kotisivujani. Meillä kaikilla on edessä sellaisten perustaminen. Sekä Eila että Maarit olivat sitä mieltä, että maalaukseni, joissa olin kokeillut erilaisia struktuureja, olivat akvarellien ohella parhaita.
Mikäpä siinä. En halua tehdä lopputyötä akvarellitekniikalla, koska koulussa olen keskittynyt öljyväreihin. Mutta pintakokeilut kiinnostavat. Minulla on hyvä varasto hiekkaa, sahanpuruja ja lastuja. Niiden avulla saa aikaiseksi kiinnostavaa pintaa.

VALOPÄÄT – öljyväri kankaalle
Mutta pelkkä pinta ei riitä. Tavoitteena on yhdistää ei esittävään sommitelmaan jotain konkreettista. Keksin aika pian, mikä kiinnostaa. Annoin uusille kokeiluille nimeksi Valonpisarat. Minulla oli muutama vuosi sitten menestykäs oma näyttely, jolla oli tämä valoisa nimi. Ajattelin kuvata pieniä ihmisiä elämän näyttämöllä. Itse kukin meistä on joskus valokeilassa. Vaikkapa vain symbolisesti. Tai sitten maalaan pelkästään valoilmiöitä. Tästä tulee hauskaa.
Vintage-aihetta en toki aio unohtaa. Se soveltuu mainiosti grafiikan tekemiseen. Pieni koko helpottaa toteutusta. Grafiikan työpaja Vanajaveden opistossa alkaa parin viikon kuluttua.