Olin hetken huolissani, että helle on kutistanut kaikki metsämarjat.  Osin näin olikin, mutta onneksi Jussi löysi hyvän mustikkapaikan puiden varjosta.  Hän osaa käyttää sujuvasti poimuria.  Minä olen luvannut perata nurisematta kaikki poimurimarjat.  Itse keräsin käsin vadelmia.  Tänä kesänä he ovat harmillisen pieniä.  Mutta pienikin vadelmalisäys mustikoiden seassa antaa hienon aromin.  Kiehatin marjat saman tien hilloksi, jota kelpaa maistella syksyn mittaan.

Metsässä kävellessämme hämmästelimme, minne kaikki sienet ovat kadonneet.  Lupaavasti alkanut sienikesä loppui kuin seinään helteiden myötä.  Toivottavasti syksy korjaa tilanteen.