-Mama, olisiko sinulla blinitaikinan reseptiä? Ihastuin niihin Pietarissa käydessämme, mutta hotellin kokki ei suostunut antamaan ohjetta. Se oli salainen. -Älä huoli Elliseni, lähetän sinulle reseptin sähköpostissa. -Maitoa, hiivaa, tattarijauhoja, kananmunia, kermaviiliä, suolaa. Kokilla taitaa olla kaikkea muuta, mutta mistä me tattaria saamme?. -Tilataan nettikaupasta, Kuningas Henrik oli neuvokas. Ei aikaakaan, kun linnaan saapui säkillinen tattarijauhoja. -Kuulepa kokkipoikani, nyt saat tehdä meille koemaistiaiset.

Kokki Kekäle tutki kulmat kurtussa reseptiä. Taikina saa käydä vähintään viisi tuntia tai vaikka yön yli. Valkuaiset vaahdotetaan ja ne sekoitetaan lopuksi taikinaan. Blinit paistetaan valurautapannulla voissa. Tarjotaan smetanan, mädin ja punasipulisilpun kera. Lisukkeeksi voi tarjota myös suolakurkkuja ja hunajaa. Onpa outo ohje. Mutta Kuningatteren sana on laki. Kokki tarttui toimeen. Apukokit vatkasivat hiki hatussa valkuaisia.

-Arvon Kuningatar, luin ohjeesta, että blinit eivät odota illallisvieraita, vaan vieraat odottavat blinejä. Olkaa hyvä, käykää pöytään. -Henrik, tule pian, saamme kohta herkkuillallisen. Blinien tuoksu oli kiirinyt Kuninkaan työhuoneeseen. Hän tuli juoksujalkaa. -Elli-armaani, onko tämä tottakaan. Saammeko herkutella blineillä ihan kotioloissa. Kokki kantoi vadillisen blinilettuja pöytään. Ellinoora ja Henrik ahmivat niitä enemmän kuin oli terveellistä. -Mitään näin hyvää en ole syönyt sitten pietarinmatkamme, Elli huokaili tyytyväisenä. -Nyt tiedän. Kutsutaan Linnan martat meille blinikesteihin. Saavat samalla reseptin. Se ei ole salainen.

Näin tehtiin. Martat saapuivat isolla linja-autolla. Kokki Kekäle oli tehnyt valtavan taikinan. Hän paistoi lettuja muurikalla linnan puutarhassa. -Kiitoksemme, Martat hehkuttivat. Ja kiitokset sinulle Ellinoora. Sinä se osaat aina yllättää.

Tarina jatkuu – luku 17