Naapurivaltakunnan rantaan oli haaksirikkoutunut laiva. Asukkaat kuulivat keskellä yötä avunhuutoja. Merellä oli vuosisadan myrsky. Apua oli luvassa vasta aamulla päivän valjettua. Pelastuspartio souti hylylle. Joukko pakolaisia hytisi läpimärkinä kumoon kaatuneen laivan kyljessä. Heidät vietiin pikaisesti maihin ja kiedottiin lämpimiin huopiin. Suurin osa pelastuneista oli mustia kähärätukkaisia lapsia. Nyt siis orpoja. Sana kiiri Ellinooran korviin. Hän ja marttasiskot riensivät paikalle. Kaikki lapset saivat marttojen neulomat pehmeät myssyt ja tossut.

Ellinooran päässä iti ajatus. Tarotkortit lupasivat hänelle äitiyttä. Tässä näitä orpoja kullanmuruja oli koko katras. Minähän voisin adoptoida heidät kaikki. Martat taputtivat. Ajatus oli kerrassaan mainio. -Minä tiedän, perustetaan kotilinnan piharakennukseen lastentarha. Palkataan koulun käyneitä ohjaajia. Voidaan ottaa sinne myös kylän lapsia. He saavat päivähoitopaikan ja orpolapset oppivat uuden kielen leikkiessään. Martat taputtivat taas. -Me tullaan kummitädeiksi joka iikka.

Pienokaiset katselivat silmät pyöreinä linnan avaraa pihaa, korkeita torneja ja komeita hevosia aitauksessa. Partacolliet kävivät nuuhkimassa uusia tulokkaita. Lapset pelästyivät. He eivät olleet koskaan nähneet näin isoja koiria. -Ne ovat pian teidän ystäviänne. Tuo isoin on Pena, tuo iloinen väkkärä on Olli ja nuorin on Otto. Heittäkää niille palloja, ne rakastavat sitä. Hetken kuluttua lapset ja koirat telmivät kuin olisivat aina olleet kavereita. Ellinoora ja marttasiskot liikuttuivat. -Saamme vihdoinkin elämää kotilinnaani, Elli nyyhkytti. Siskot tarjoilivat pitsinenäliinoja ja hajusuolaa. -Hyvät naiset ja ihastuttavat pienokaiset, olen paistanut teille räiskäleitä ja saatte niiden kanssa tuoretta omenahilloa kermavaahdon kera. Reipas Kokki Kekäle pelasti tilanteen. Pian nauru raikui ja kaikki taputtivat vatsaansa kylläisinä.

Ellinoora laittoi lehteen ilmoituksen: ”Kokenut lastentarhanopettaja saa paikan monikansallisessa päiväkodissa Kuninkaanlinnassa”. Hän sai valtavan nipun hakemuksia. -Henrik, auta minua. Sinähän ymmärrät näiden suositusten päälle. Kuningas arvosti, että häntä tarvittiin. Sukututkimus oli jumissa. Jäljet päättyivät Pietariin. -Hmm, katsotaanpa. Täällä näyttää olevan kaikenlaisia onnenonkijoita. Sana Kuninkaanlinna on saanut rahanahneet liikkeelle. Kuningas luki hakemuksia päiväkausia. Hän hylkäsi yhden toisensa jälkeen.

-Kuulehan Elli, mitä sanot tästä? Rastatukkainen Roope kirjoittaa: ”Olen toiminut Tjäreborgin oppaana, mutta nyt haluaisin vaihtelua. Rakastan lapsia, mutta työkokemusta on vain junnukerhosta. Osaan soittaa kitaraa, laulankin vähän, pelaan jalkapalloa ja tykkään askarrella. Ajattelin isona hakea lastentarhanopettajakoulutukseen. Harjoittelu alalla voisi tuoda minulle lisäpisteitä valintakokeessa”. -Poika on ainakin rehellinen, mutta vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta. Suurin osa lapsistamme on pieniä tyttöjä. Nuori poika hoitajana voisi olla parasta, mitä voimme heille tarjota.

Ellinoorasta ajatus oli yllättävä. En olisi itse ikinä päätynyt tähän. Siis ei kokemusta, mutta innostusta senkin edestä. Taidan kannatta Henrikin mielipidettä. Hänestä on tullut yllättävän avarakatseinen. Kuningattaren ja Kuninkaan välit olivat lämmenneet Pietarinmatkan jälkeen. Ellinoora muisteli kaiholla valssia hotellin sviitissä. Eivät he aamuun asti jaksaneet tanssia, mutta ilta oli ollut kerrassaan romanttinen. Nyt tuokiot historiankirjojen äärellä olivat Ellin mielestä laatuaikaa. Ja kun viereisessä lastenhuoneessa uinaili viisi pientä neekeriä, hänen sydämensä oli pakahtua. Elämä oli vähän liiankin hyvää ollakseen totta. Taidan kutsua Mama Maddalenan vieraaksi. Hänen pitää omin silmin nähdä, että tarotkortit tiesivät.

MAMA MADDALENA HALTIJAKUMMINA

Mama Maddelena ilahtui vierailukutsusta. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. -Vai että pienokaisia. Tämä yllätti hänetkin. Taidanpa tietää, mitä vien tuliaisiksi. Hän hymyili salaperäisen näköisenä. -Mama onpa hauska nähdä sinua taas. Ellinoora halasi ystäväänsä. -Tiedätkö minusta on tullut aivan hupsu. Rakastan näitä pieniä veijareita koko sydämestäni. Emme aina ymmärrä toisiamme, mutta letut saavat kaikki hyvälle tuulelle. Kokkimme hemmottelee meitä jatkuvasti. Katso, painoa on tullut taas lisää. -Voi Elli, meidän pitää tehdä jotain asialle. Miten olisi kuntokoulu? -Älä Mama, inhoan kaikkia kidutusvälineitä. -Niin minäkin, mutta keksitään jotain yhdessä. Kotikaupungissani toimii mainio tasapainoklinikka. Lähdetkö kokeilemaan sitä kanssani? Tarjoan sinulle majapaikan vaatimattomassa kerrostaloasunnossani. Se voisi olla sinulle ihka uusi elämys. -Harkitaan, Elli ei ollut aivan vakuuttunut.

-Lapset, saanko esitellä, Mama Maddalena on tullut kaukaa pohjolasta tervehtimään teitä. Hänellä on kaikille kummilahjoja. Saatte toivoa mitä ikinä haluatte, hän on taikuri. Lapset hurrasivat. Tämän he ymmärsivät. Kielitaito oli kummasti karttunut lyhyessä ajassa. Koti-ikäväkin oli helpottunut, sillä linnassa riitti puuhaa aamusta iltaan.

-Leonardo, toivoit jalkapalloa. Tämä on ihmepallo. Saat tehtyä sillä maalin aina kun haluat. Mutta muista, toiset voivat tulla kateellisiksi. Käytä sitä viisaasti. Leonardon ilme oli ikuistamisen arvoinen. Mama ei muistanut, koska oli viimeksi nähnyt yhtä leveän hymyn. -Michelangelo, toivoit sivellintä. Tämä on taikasivellin. Näet pian, mihin se pystyy. -Ja nyt tyttöset. Sinä Kleopatra toivoit huulipunaa. Et sinä sitä oikeasti tarvitse, olet hehkeä kuin mikä. Tässä kuitenkin meikkisetti. Takaan että olet juhlien pikkukaunotar. -Maria Antoinette, toivoit prinsessavaatteita. Katsopa illalla vaatekomeroosi. Tulet ihastumaan röyhelöiden määrään. -Entäpä sinä pikku Ebony. Toivoit makeisia. Niitä täällä linnassa riittää. Saat makeaa mahan täydeltä, mutta vain karkkipäivinä. Ja arvaa mitä, pysyt karkeista huolimatta aina solakkana. Tosin hammaslääkäri saa sinusta hyvän asiakkaan.

Lapset olivat innoissaan. Näin hauskaa päivää he muistelisivat pitkään. -Nyt juhlitaan, Kokki Kekäle tuossa jo kantaakin seitsemän kerrosta korkeaa juhlakakkua pöytään. Vaikka tänään ei ole karkkipäivä, saatte kaikki herkutella sillä ehdolla, että syötte iltapuuron kiltisti. Mama iski Ellinooralle silmää. Mekin saamme herkutella, mutta muista, kevytviikot ovat lähellä. Molemmat nauroivat ja ottivat toisen palan kakkua. Mitä elämä olisi ilman kermakakkuja.

-Tykkäätkö sinä Joonatan kermakakuista? -Tykkään ja berliininmunkeista ja neekerinsuukoista ja jäätelöstä. -Taidat sinäkin olla herkkusuu. Tänään ei syödä kakkuja. Minulla on muuta mielessä. Haluaisitko lähteä kanssani uimahalliin? Minulla on kuntoviikko meneillään. Uiminen on kivaa. Osaatko jo? Joonatan ilahtui. -Olen käynyt uimakoulun ja osaan sukeltaakin. Haluatko nähdä?

Illasta tuli onnistunut. Molemmat saivat punaiset posket. Joonatan tuli Helmin kainaloon. -Saanko jäädä yöksi? -Kysytään äidiltäsi, minun puolestani kyllä saat. -Kerrotko sadunkin. -Kerron toki, mitä haluaisit tänään kuulla? -Jos Mama Maddalena on oikeasti taikuri, se voisi taikoa lapsille jotain jännää. Vaikka lentäviä hevosia tai näkymättömiksi tekeviä taikaviittoja. -Olet tainnut lukea Harry Pottereita. Mutta yritetään.

TAIKOJA

-Mama Maddalena, me pojat haluttais pelotella tyttöjä. Ne lällättää aina meille eikä me tykätä. -Mitä pojat toivoisitte? Vaikka sellaista viittaa, jonka alla on näkymätön. Sitten me mennään tyttöjen makuuhuoneesen ja ne luulee meitä aaveiksi kun me kiljutaan eikä ne näe meitä. -Höpö höpö, pojat, ei ole kiva huijata tyttöjä. Keksikää jotain muuta. Tai minäpä tiedän. Olen nähnyt kun te kaikki olette oppineet ratsastamaan pikkuponeilla. Minäpä taion teille pojille lentävät ratsut. Mitä tuumitte? Pojat hihkuivat. Tämä oli jotain mitä he eivät itse olisi keksineet.

-Tässä teille kaikille eväskorit. Lähdemme tänään sunnuntaipäivän iloksi porukalla piknikille. Saatte ratsastaa poneillanne. Pidämme niityllä laukkakilpailun. Voittaja kruunataan Päivän Prinssiksi tai Prinsessaksi. Oletteko valmiit. Ellinoora oli vauhdissa. Hän sonnuistautui itsekin leppoisan tamma Rosaliinan selkään. Kuningas Henrik näytti komealta mustan Tuuliharjan satulassa.

-Kisa alkaa. Lähtölaukaus kajahti. Tytöt karauttivat laukkaan. He hihkuivat riemusta, kun pojat jäivät kauas taakse. Mutta mitä kummaa. Yläilmoista kuului lällätystä. -Me voitetaan, me lennetään, me ollaan parhaita. Tytöt hämmästyivät. Mitä lintuja nuo olivat? Ei voi olla totta. Pojat tekivät voltteja siivekkäiden poniensa selässä. Ilmassa oli taikuutta. Leonardo ja Michelangelo laskeutuivat riti rinnan maaliin. Tytöt närkästyivät. Tämä ei ollut reilua. Pitäkää kruununne, me kantelemme Mama Maddalenalle.

Tämä nauroi ja sanoi, leikkiähän se vain oli. Mutta nyt on teidän vuoronne. Saatte itse keksiä, miten päihitätte pojat. Tytöt miettivät päät yhdessä. -Voitamme heidät heidän omilla aseillaan. Valitsemme pyssyt. Mama kauhistui. Hän ei kannattanut väkivaltaa. -Ei kun vesipyssyt. -Hyvä, haluattehan niihin kuplavettä ja supervaahtoa? Tytöt riemastuivat. Siistiä.

-Hei pojat, haastamme teidät vesipyssyotteluun. Pojat nauroivat. Tytöt olivat typeriä. Tässä kisassa he olisivat ylivoimaisia. Toisin kävi. Tytöt tulittivat täysillä. Hetkessä pojat hieroivat silmiään, sillä kuplavesi kirveli ja maistui suolaiselle. Entäpä se kaamea vaaleanpunainen vaahto, joka tarttui käsiin ja kasvoihin. Pojat eivät nähneet eteensä. Tyttöjen voitonriemuinen nauru saatteli heitä, kun he pakenivat läheiseen puroon peseytymään.

-Lapsukaiset, teillä on ollut jännittävä päivä. Uskotteko nyt, että Mama Maddalena on taikuri. Hänen kanssaan kannattaa pysyä väleissä. Muuten voi olla, että hän taikoo teidät sammakoiksi tai punaisiksi lohikäärmeiksi. Siitä tulikin mieleen, nyt äkkiä iltapesulle. Huomenna on taas päiväkotipäivä. Kylän lapset haluavat takuulla kuulla teidän tämän päivän seikkailuistanne. Niin ja tiedoksi, saatte huomenna oikean päiväkerho-ohjaajan. Hänen nimensä on Roope. Olkaa kilttejä. Hovineidot ja martat olivat tähän asti pyörittäneet päiväkotia. Lapset pelästyivät. Apua, oikea opettaja. Kaikki hauskuus taisi olla nyt menetetty.

Tarina jatkuu – luku 19