taikapallo-ottelu – luku 22

Lapset jatkoivat jalkapallo-otteluja Roopen johdolla. Miten ihmeessä Leonardo yli aina ylivoimainen? Hän sai jopa lempinimen Ronaldo. Hänen pallonsa kiiti maaliin ennen kuin maalivahti ehti silmäänsä räpäyttää. Lapset suuttuivat. Tässä ei ollut kaikki kohdallaan.

-Varastetaan sen pallo, vastapuolen pelaajat juonivat. Ja kas kummaa, sen jälkeen ottelut päättyivät usein tasatuloksiin. Leonardoa harmitti. Olisi pitänyt uskoa Mamaa ja käyttää taikapalloa vain tärkeisiin otteluihin. Nyt hän oli omillaan. Kirjoitan Mamalle ja pyydän, että hän lähettää minulle uuden pallon.

Ei kestänyt kuin muutaman viikon, kun lähetti toi linnaan suuren paketin. Siinä ei ollut vain yhtä palloa vaan kokonainen säkillinen. Päällä luki: Leonardolle, käytä näitä vain hätätilanteessa. Rakkain terveisin Mama Maddalena. Leonardo virnisti. Toden totta, nyt hänellä oli lottovoitto taskussa. Tai oikeammin säkissä.

Pelit jatkuivat nyt hyvässä hengessä. Leonardon joukkuetoverit kyselivät, miksi he jatkuvasti hävisivät.

-Tämä on taktiikkaa, kapteeni kertoi.

-Annetaan vastustajien uskoa, että olemme huonoja. Näytetään sitten loppuottelussa. Kaverit vähän ihmettelivät, miten se onnistuisi. Tytöt olivat kirineet. Kleopatra osasi hämätä ja pikku-Ebony oli ketterä kuin kärppä.

-Syksyn viimeinen ja ratkaiseva ottelu pelataan ensi sunnuntaina. Järjestämme linnan pihalle puutarhakutsut. Saatte paljon yleisöä. Mama Maddalenakin on luvannut tulla paikalle, Kuningatar Ellinoora ilmoitti.

-Leonardo, olet muistanut ohjeeni. Tänään on sinun päiväsi. Mama iski Leolle silmää. Tämän suu levisi hymyyn.

-Voit luottaa minuun, Mama.

Pihalle oli rakennettu oikein katsomo. Ellinoora, Henrik ja Mama istuivat eturivissä kunniapaikoilla. Ottelu alkoi. Leonardon joukkue hävisi ensimmäisen erän. Kleopatran joukkue hurrasi. He olivat jo varmoja voitostaan.

Ottelu jatkui. Katsomossa jännitettiin. Leonardo kiisi kentällä aivan kuin hänellä olisi ollut siivet kantapäissään. Hän teki maalin toisensa jälkeen. Yleisö haukkoi henkeään. Tällaista kiihkoa he eivät olleet ennen nähneet.

-Bravo, Leonardon joukkue voitti kirkkaasti. Olipa jännittävä ottelu. Pelaajat kumarsivat. Leo näki ilkikurisen pilkahduksen Maman silmissä. Hän virnisti ja marssi sitten joukkuetovereiden kanssa juomaan vadelmamehua.

Illalla linnan pihalle levisi herkullinen tuoksu. Kokki Kekäle paistoi vartaassa kokonaista villisikaa.

-Nyt juhlitaan. Koko jalkapallojoukkue on kunniavieraitamme. Osaattehan vanhan nuotiolaulun. Aloitapa sinä Roope, niin kaikki voivat laulaa kitarasi säestyksellä.

Lasten kirkkaat äänet kantautuivat kylään asti.

Meill on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.
Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii,
ja kun hongat huminoi.
Tuli leiskuen nuolevi puuta,
hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, vaan muuta
sydän syttyy tuntemaan.

-Mekin pelataan koulussa futista. Minä tykkään kuitenkin enemmän jääkiekosta. Linnan pihalla se ei taida olla mahdollista?

-Joonatan, etkö muista. Saduissa kaikki on mahdollista. Rakennettaisiinko sinne jäähalli?

-Jee. Katsottiin eilen äidin kanssa Suomi-Kanada matsi. Se Mörkö oli mahtava. Ja me ollaan nyt maailmanmestareita.

-Niinpä ollaankin, ollaan siitä ylpeitä. Mutta jätetäänkö urheilu nyt vähäksi aikaa rauhaan.

-Helmi, mitä Pohjantähdelle ja Mikaelille kuuluu? Oletko unohtanut heidät?

-Tässä sadussa rupeaa olemaan väkeä kuin merenmutaa. Mutta en ole unohtanut. Odottelen vaan, että lapset kasvavat. Tulet takuulla vielä kuulemaan Amadeuksesta ja balettitanssijatytöistä. Malta mielesi. Kerron ensin vaikkapa lisää taikavoimista.

-Kiva, tykkään ennustuksista ja tykkään kun taiot, tai siis kun Mama Maddalena taikoo kaikkea jännää. Voisiko se taas ennustaakin.

-Voisi ja me voisimme nostaa sinulle ja minullekin onnenkortit.

-Joonatan, tämä sopii sinulle, nostit lanttien kutosen, se on Menestys. Se tarkoittaa hyviä tuloksia kokeissa. Mutta niiden eteen pitää tietenkin ponnistella.

-Helmi, sinun kortissasi lukee Huoli.

-Niinpä niin, pitihän se arvata. Meillä ei mene nyt oikein hyvin Toivon kanssa. Hänellä ei ole enää aikaa minulle. Mutta onneksi minulla on sinut Joonatan.

Tarina jatkuu – luku 23

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.