kokkikisa alkaa – luku 30

Prinsessa Tähti opiskeli ahkerasti. Kesäinen linnakierros onnistui yli odotusten. Hän ja Professori Pinkki, siis Pekka kiertelivät satulinnoissa ja barokkipuutarhoissa. Tähti otti valokuvia, piirteli luonnoksia ja kirjoitti muistiinpanoja. Pekka keräsi reseptejä.

-Tämä ranskalainen ruoka on ihmeen herkullista. Minulla on vain kutina, että kaikkien näiden makujen kypsyttely vie tuntikausia. Miten kellään tänä päivänä on aikaa moiseen?

Hän oli ostanut Suuren ranskalaisen keittokirjan ja tutki sen saloja kulmat kurtussa.

-Minulla on idea. Mitäpä jos kokeilisin valmistaa aitoja makuja, mutta käyttäisin puolivalmisteita. Se helpottaisi hommaa ja perheenäidit tykkäisivät.

Kotiinpaluun jälkeen Pekka puhkui intoa.

-Tähtiseni, maistapa tätä herkkuannosta. Tähti sai eteensä kupillisen kuumaa kuutiosta valmistettua lihalientä, annoksen pussisipulikeittoa ja kaupasta ostettua vanukasta.

-Pekka, mitä on tapahtunut? Olen aina pitänyt sinun ruoistasi, mutta nämä maistuvat kyllä aika teollisilta.

-Prinsessani, sinun makuusi voi todella luottaa. Olet oikeassa, tämä oli testi. Kas tässä, kattaus numero kaksi. Lihaliemessä tuoksui yrttimausteet, sipulikeitto hiveli makuhermoja ja vanukas oli suussa sulava.

-Mitä sanot?

-En voisi parempaa annosta toivoa. Olet paneutunut näiden makuihin perusteellisesti.

Pekka oli tyytyväinen. Hän ei paljastanut vielä reseptiään.

-Harjoittelen lisää. Master Chef kilpailun karsintakokeet ovat kahden viikon kuluttua. Kirjaa kalenteriisi, herkkuruokaa on tarjolla siihen asti joka ilta kello kahdeksan.

Prinsessa Tähti pelkäsi lihovansa. Hän sai päivittäin runsaan kolmen ruokalajin illallisen. Pekan hymy leveni ilta illalta, kun Tähti kehui vilpittömästi annoksia.

Karsintapäivä koitti viimein. Kokkikisaan oli satamäärin hakijoita. Tuomarit opastivat.

-Valmistakaa meille sellainen annos, josta itsekin pidätte. Maku ratkaisee. Yllättäkää meidät. Professori Pinkki myhäili. Hän sai vihdoinkin näyttää, mihin pystyi. Tämä oli toista kuin kuiva opettaminen yliopistolla.

Hän tarjosi tuomareille hummerikeittoa, burgundinpataa ja jälkiruuaksi creme bruleen. Tuomarit maistelivat, aprikoivat, maistelivat taas.

-Alku- ja pääruoka ovat suuritöisiä. Miten ihmeessä ehdit saada niihin näin paljon makua?

-Se on salaisuus.

-Entäpä tämä jälkiruokaherkku. Siinä on joku mielenkiintoinen aromi. Kerropa mikä se on?

-Sekin on salaisuus. Mutta jos pääsen kisaan mukaan, paljastan kaikki salaisuudet. Tuomarit nauroivat.

-Ei sinulta ainakaan itseluottamusta puutu. Otamme haasteen vastaan. Tässä sinulle valkoinen esiliina. Olet mukana. Professori Pinkki kiitti ja kumarsi.

-Odotamme jatkossa sinulta samanlaisia makuelämyksiä. Nyt riittää että kerrot, mikä creme bruleessa maistui.

-Keittelin kuusenkerkkäsiirappia. Siinä on hieno aromi.

-Juuri tällaisia oivalluksia haluamme kuulla. Odotamme paljon sinulta. Nyt voit tuulettaa.

Tähti odotteli jännittyneenä, mitä tuomarit sanovat Pekan annoksesta. Hän riensi syleilemään Professoria.

-Tiesin että pärjäät. Nyt seuraan joka viikko televisiosta, miten pitkälle pääset. Tee niin kuin tähänkin asti, ajattele minua kun kokkaat.

-Tähtiseni, juuri niin teen. Mutta nyt meille tulee ero. Kilpailijat majoitetaan kokkihotelliin. Minun tulee sinua ikävä.

-Pekka uskon, että pääset pitkälle.

TÄHTI LÄHTEE TAPAAMAAN QUUTA LAPPIIN

Prinsessa Tähti oli pitkästä aikaa omissa oloissaan. Lopputyö oli lähes valmis. Minäpä tiedän. Käyn tervehtimässä Quuta siellä Lapissa. Hän on kutsunut monta kertaa, mutta enhän voinut lähteä niin kauan kun Pekalla oli kokkausprojekti kesken.

Quu ilahtui. Yliopistolla oli syysloma. Hänellä olisi kokonainen viikko yhteistä aikaa Tähden kanssa.

-Olen varannut meille huoneen tunturihotellista. Ota vaelluskengät matkaan. Voimme käydä patikoimassa. Mutta älä unohda tanssikenkiä. Hotellissa on joka ilta ohjelmaa.

-Onpa upeat maisemat. Tähti katseli ympärilleen. Nythän on ilta ja täällä on valoisaa kuin päivällä.

-Olisitpa tullut juhannuksen aikaan. Silloin aurinko ei laske ollenkaan.

-Entä talvella?

-Silloin meillä on kaamos. Sekin on kaunista, vaikka elämmekin hämärän rajamailla. Mutta nyt, valmistaudu illanviettoon.

Kun neitoset astelivat liehuvissa mekoissaan tanssisaliin kaikkien päät kääntyivät. Keitä olivat nämä hurmaavat kaunottaret?

-Hyvät naiset ja herrat. Illan tähtiesiintyjä on itse tangokuningas Mikko. Aplodeja olkaa hyvät. Yleisö hurrasi. ”Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa”, Mikko aloitti komeasti Satumaalla. Yleisö taputti.

-Arvaa mitä Tähti, tänään on naistentanssit. Saat pokata ketä vain näistä herroista tansiin. Tähti hämmästyi. Tällaisesta hän ei ollut ikinä kuullut. Quu hymyili.

-Mitäpä jos minä pyydän sinut tanssiin. Voisimme näyttää näille Lapin pojille vähän mallia. Tai turistehan nuo ovat. Tytöt astelivat sirosti parketille ja aloittivat tulisen tangon. Yleisö muodosti piirin heidän ympärilleen ja kannusti entistä rohkeampiin taivutuksiin.

Tauolla Quu ja Tähti menivät ulos haukkaamaan raitista ilmaa.

-Kauniit neidot, saanko tarjota teille lasilliset kylmää puolukkamehua. Mikkohan se siinä. Hän kaivoi povitaskustaan kossupullon.

-Ja vähän terästystä, olkaa hyvät. Quu ja Tähti ilahtuivat.

-Tämä taitaa olla sitä Lapin taikaa, Tähti huokasi. Mutta tunnetteko te toisenne?

-Kyllä vain, Mikko on opettajana Lapin yliopistossa. Olemme kollegoja.

-Kuulkaa tytöt. Laulan vielä hetken tauon jälkeen. Sen jälkeen olen vapaa. Myöhemmin tuolla yökerhossa on karaokea. Haluaisitteko liittyä siellä seuraani? Tytöt olivat imarreltuja. Ensimmäinen ilta tunturihotellissa ja heillä oli jo itse tangokuningas seuralaisena.

Karaokebaarissa oli tunnelmaa. Tähti kuunteli ihmeissään. Lähes kaikki kappaleet olivat melankolisia.

-Mennäänkö kaikki kolme yhdessä laulamaan? Mikko kysyi. Valitkaa toivomuskappaleenne. Quu oli nostalgisella tuulella. Minun lempilauluni lapsena oli Lapin äidin kehtolaulu. Haluaisin laulaa sen teidän kanssanne.

-Enpäpä sinä Tähti.

-Sopisiko Hymne à l’amour, Hymni rakkaudelle. Hän huomasi kun Quu ja Mikko vaihtoivat pikaisen katseen.

-Se sopii aina.

-Mikko, mitä sinä haluat laulaa, et kai taas tangoa?

-Rakastan kansanlauluja. Kajautetaan yhdessä Kesäpäivä Kangasalla. Se menee näin: ”Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen, niin kauas kuin silmä siintää, nään harjuja lahtineen”.

Aamulla maa oli kuurassa. Quu ja Tähti sonnustautuivat lenkkeilyasuihin. Molemmilla oli tuliterät maastokengät. He kiipesivät hyvin viitoitettua polkua ylös Iisakkipäälle. Maaruska oli parhaimmillaan. Riekonmarjat loistivat oranssinpunaisina. Tähti veti henkeä.

-Enpä arvannut, että asut näin upeassa paikassa. Täällä voi kuvitella näkevänsä peikkoja ja haltioita. Mikä tuo kivikasa on?

-Se on seita, saamelaisten pyhä paikka. Täällä monet uskovat edelleen henkiolentoihin.

-Sinäkin? Tähti muisti, miten Quu oli huumannut itsensä taikasienillä ikävin seurauksin.

-Ei Tähti, minä en usko henkiin, mutta kunnioitan kyllä vanhoja uskomuksia. Isoisäni oli shamaani. Hän vaipui transsiin kun halusi löytää parannuskeinoja sairauksiin. Hän osasi myös ennustaa.

-Niin kuin Mama Maddalenkin?

-Minä epäilen, että Maman ennustukset ovat vain markkinatemppuja. Vaikka kyllä hän usein onnistuu. Mutta nyt, huippu näkyy, kumpi ehtii ensin!

Huipulla tuuli reippaasti. Tytöt vetivät huput päähänsä ja ottivat valokuvia. -Laitetaan kuvat facebookiin, he innostuivat. Mutta nyt meidän täytyy kiirehtiä Laanilaan. Mikko kertoi, että siellä on joka iltapäivä monotanssit. Ja tänäänä esiintyy Souvarit. Tätä ei voi jättää väliin.

Tähti järkyttyi taas. Monotanssit, eihän monoilla voi tanssia. Ja keitä nämä Souvarit olivat?

”Lapin luonto luo outoa taikaa”. Souvarit lauloivat. Monokansa tanssi, hiki haisi ja tunnelma oli katossa. Tähti katseli menoa kauhuissaan. Eihän tuo ollut tanssia, nojailua paremminkin. Quu nauroi. Halusin vain, että näet tämän. Tilataan kuumat rommikaakaot ja istutaan tuonne ulos terassille iltapäiväaurinkoon. Voi olla, että Mikkokin tulee. Tähti henkäisi helpotuksesta. Tästä taisi tulla kaiken kaikkiaan huippuloma.

-Minä en ole ikinä käynyt Lapissa. Oletko sinä Helmi?

-Kyllä vain. Olin kouluaikana kavereiden kanssa Luostolla. Opettelin laskettelemaankin.

-Makeeta. Olen minäkin ollut mäessä, mutta laudalla laskettelu oli tosi vaikeaa. Nyt osaan. Rakennettiin kavereiden kanssa hyppyrimäki tuonne sorakuopalle. Se oli makeeta.

Tarina jatkuu – luku 31

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.