to 2.1.2020
Emme tehneet uudenvuoden lupauksia, ainakaan julkisesti. Mutta päätimme yhteistuumin jo ennen joulua, että vietämme tammikuussa kevytviikon tai kaksi. Luin suurella mielenkiinnolla, miten repäisimme keväällä 2015 tehodieetin merkeissä.
Jatkoin dieettiohjeiden lukemista ja löysin oivat ohjeet 5:2 dieetistä.
”5:2-dieetillä syömisiä rajoitetaan kahtena päivänä viikossa. Muuten eletään kuten ennen. Paastopäivinä naiset saavat syödä 500, miehet 600 kaloria. Viikon kalorimäärä vähenee niin paljon, että paino putoaa tehokkaasti.”
Meidän tammikuun kalenteri on täyttynyt rutiiniohjelmasta, mutta myös vieraita on tulossa. Nyt pitäisi löytää kahden viikon rauhallinen jakso kunnon kuurille.
Olemme myös päättäneet lenkkeillä entistä ahkerammin. Nyt, kun kadut ovat sulat, ei ole liukastumisvaaraa. Tiukan paikan tullen löytyy jarruesteitä ja nastakenkiä. Olemme varautuneet.
la 4.1.2020
Olen pitkään haikaillut, että olisi mukava käydä taidenäyttelyissä muuallakin kuin Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Emil Nolden näyttely Turun taidemuseossa kolahti. Ehdimme Jussin kanssa sinne hädin tuskin ennen loppumetrejä.
Matka Hämeenlinnasta Turkuun taittui runsaassa kahdessa tunnissa expressbussilla. Jäimme bussista Tuomiokirkon pysäkillä. Ilma oli mitä kamalin. Tuuli ja satoi ja sateenvarjo kääntyi useammankin kerran ympäri ennen kuin olimme torin laidalla Wiklundilla. Olin varannut meille hulppeasti yhden yön majoituksen Sokos-hotellissa.
Joimme kahvit ja jätimme reput säilytykseen, sillä huone ei ollut ennen puolta päivää valmis. Sukelsimme rohkeasti sateen sekaan. Ylämäki oli uuvuttaa Jussin, mutta hän oli urhea ja pääsi perille.
Näyttely oli vaivan arvoinen. Vahvat öljyvärityöt ja vielä vahvemmat akvarellit olivat uskomattoman hienoja. Suosittelen.
Mietimme minne suuntaamme lounaalle. Valitsimme vietnamilaisen ravintolan siitä ilosta, ettei sellaista ole kotikaupungissamme. Tilasimme annokset ihania kesäkääryleitä sekä lounaslistalta kuumaa pho-keittoa ja tulista tofua tuoreen ananaksen kera. Annokset olivat suuria ja maittavia.
Päivän toinen taidenäyttely vei meidät Aurajoen toiselle puolelle Wäinö Aaltosen museoon. MILLOIN ON NYT? ”Miten pitkä on ikuisuus, kysyy Liisa. Joskus vain yksi sekunti, vastaa Valkoinen Kani.” Aikamatka oli kiinnostava, vaikka jalat jo painoivatkin.
Palasimme hotellille ja kävimme vielä ihailemassa Turun valoja hotellin ylimmän kerroksen näköalabaarista.
Raskaan yöunen jälkeen nautimme erinomaisen hotelliaamiaisen. Palasimme puolen päivän aikaan bussilla kotiin. Matkalla sää vaihteli moneen kertaan. Aurinko pilkisteli hetken, mutta sen jälkeen kunnon lumipyry yllätti. Hämeenlinnassa maa oli valkoinen, kun pääsimme perille.
ma 6.1.2020 loppiainen
Tänään viemme joulukuusen ulos, kerroin pikkupojille aamulla. Joulunaika on ohi ja arki alkamassa.
Eilen oli pitkästä aikaa kirkas pakkaspäivä. Anna ja pojat kävivät luistelemassa. Torin laidalla oleva luistinrata on ollut ahkerassa käytössä. Iltapäivällä punaposkiset pojat jäivät suosiolla katsomaan piirrettyjä elokuvia Jussi-papan kanssa.
Anna ja minä karkasimme Bio Rexiin katsomaan hienon elokuvan Nuoren naisen muotokuva. Tarina oli kerrottu kauniisti ja verkkaisesti. Se on harvinaista nykyisinä toimintaelokuvien aikana.
ke 8.1.2020
Olemme päässeet jo arkirytmiin. Linnan marttojen lukupiirissä oli tiheä tunnelma, kun itse kukin kertoi millainen kokemus ruotsalaisen Lars Wilderängin dystopia oli.
Ympäri Ruotsia älypuhelimet alkavat yhtäkkiä temppuilla. Sitten autojen mikrosiruissa ilmenee valmistusvirhe, joka muuttaa tiet autonromujen hautausmaaksi. Juniin tulee teknisiä häiriöitä, kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään, ja sähkökatkokset alkavat olla jokapäiväisiä.
Minä eläydyin tulevaisuuden kuvaan niin, että näin pahoja unia. Toivoinkin, että seuraavaksi luemme jotain vähemmän järkyttävää.
Tänään käynnistyi kevään freskoryhmä. Ensimmäiset työmme ovat parhaillaan ryhmänäyttelyssä Lammin kirjastossa. Jatkoin Seinäruusu-teeman merkeissä.
Galleria Paperihuoneellakin tapahtuu. Ripustimme pajalaisten oman näyttelyn tänään. Mukava kun toiminta jatkuu.
to 9.1.2020
Olen tuntenut itseni pitkästä aikaa hyväksi ihmiseksi. Aurinko pilkisteli aamulla. Tein pitkän kävelylenkin ja kävin vesijumpassa.
Dieetti on sujunut mallikkaasti. Olen kokannut meidän perheelle kanafilettä, ihanaa romanesco-kaalia, pinaattia, tomaatteja ja runsaasti salaattia. Iltapalaksi olemme herkutelleet jogurtilla, rahkalla, marjoilla ja hedelmillä. Ei leipää, ei perunaa, ei pastaa, ei riisiä, ei pizzaa, ei olutta. No, huomenna tulee vieraita, joten vietämme vähemmän kevyen päivän. Mutta vain yhden.
Tammikuu on ollut elokuvien juhlaa. Houkuttelin tänään Jussin seurakseni katsomaan kotimaista uutuuskuvaa. Vanhat leidit olivat kerrassaan loistavia. Tarina oli kyllä aika yliampuva, mutta hyvät näyttelijät pelastivat sen mennen tullen.
hikipisarat 
