Anni ja Toivo olivat kesälomalla. Tosin vain viikon mittaisella, sillä he olivat saaneet harjoittelupaikat. Anni tuskaili, kun kaupungissa oli tukahduttavan kuuma.

-Haluaisitko tulla poikien kanssa käymään meillä maalla? Toivon kysymys yllätti Annin. He olivat paiskineet töitä yhdessä, mutta taannoisen elokuvaillan jälkeen he eivät olleet tavanneet vapaa-aikana. Tai eihän Annilla sellaista edes ollut.

-Me tullaan tosi mielellään. Saku on käynyt juuri uimakoulun ja vinkuu järveen. Saskallekin tekisi hyvää päästä tuulettumaan. Molemmat hyppii jo seinille.

Helge-isällä on sauna kuumana.

-Kas poika, tuot jo toisen nätin tytön näytteille. Sinustahan on tullut oikein naistenmies.

-Anni on vaan työkaveri. Kävi sääliksi, kun päiväkoti on kiinni.

-Älä huoli poika, kyllä tänne tyttöjä ja pikkupoikia mahtuu. Tuollahan ne pojat kirmaavatkin jo nakuina vesirajassa. Asettukaa Annin kanssa taloksi.

Kesäinen lomaviikko sujui turhankin nopeasti. Anni autteli keittiöhommissa. Helge oli tyytyväinen. Kyllä hänelle kelpasi, että aamuisin keittiö tuoksui vastakeitetylle kahville ja puuro poreili liedellä. Spaghetti ja jauhelihakastike oli poikien lempiruokaa. Toinen suosikki oli kalakeitto. Katiskasta nousi komeita ahvenvonkaleita. Helgellä oli pihalla savustuslaatikko. Miten herkullisilta ahvenet maistuivatkaan kun niitä sai syödä ulkona.

-Eikös tällainen sormiruoka ole taas muodissa, Helge vitsaili.

Kun Anni ja pojat olivat vetäytyneet saunakamariin nukkumaan, Helge istahti Toivon viereen tuvan kuistille.

-Poikaseni, olet selvästi piristynyt. Onko se tämän Annin ansiota?

-Tiedä häntä, ei tämä maalarinhomma ihan kurjaa ole. Olemme päässeet kunnostamaan vanhoja ovia ja ikkunoita. Siinä näkee käytännössä oman käden jäljet. Niin ja saamme palkkaakin. Se nousee sitä mukaa, mitä opimme. Seuraavaksi pääsemme kokeilemaan ootrausta.

-Hyvä kuulla, olinkin jo vähän huolissani sinusta. Entä oletko sinä unohtanut sen mukavan Helmin kokonaan?

-Äh, ei siitä mitään tullut. Helmi ei jaksanut kuunnella minun murheitani.

-Jaksaako tämä Anni?

-Ei tietenkään, sillä on omat murheet. Yksinhuoltaja ja kaikki. Me ollaan oikeasti vain työkaveraita.

-Jaa jaa, isä myhäili.

Helteet toivat ukkosen tullessaan. Nuoret istuivat saunan terassilla ja katselivat luonnon näytelmää. Saska ja Saku hyppelivät ulkona sateessa.

-Kivaa, he hihkuivat. Annia pelotti, kun salamat välähtelivät ja ukkonen jyrähteli.

-Pojat, nyt nukkumaan. Kuului hirvittävä pamahdus. Salama oli iskenyt suureen kuuseen saunan takana. Nyt pojatkin pelästyivät. He juoksivat viivana Annin syliin.

-Voitaisiinko mennä kohta kotiin?

-Kultapienet, mennään, mutta nyt kipin kapin nukkumaan. Sade on jo hiljentynyt.

Pojat olivat aamulla rehvakkaita.

-Me ei pelätty yhtään.

-Ette niin. Te olitte tosi reippaita. Teillä on taas paljon kerrottavaa päiväkodissa.

-Kiitos Toivo ja kiitos Helge-setä, meillä on ollut ihana viikko.

-Tulkaa toki toistekin. Lähimetsistä löytyy marjoja ja sieniä.

-Voitaisiin tulla sieniretkelle. Mutta nyt meidän on aika palata taas kaupunkiin. Työt odottavat.

Toivo saatteli Annin ja pojat kotiin. Hän huokasi.

-Mukavia pentuja. Ehkä minäkin tästä elämäntuskasta toivun. Ei tarvitse kuin katsella tuollaista elämäniloa, niin omat murheet eivät tunnu enää tärkeiltä.

Anni antoi märän pusun Toivon poskelle.

-Nähdään kamu.

ELÄMÄNMENO

-Helmi-täti, minun tulee sinua ikävä. Me muutetaan äidin, Saulin ja Laurin kanssa Tampereelle. Sauli on saanut sieltä työpaikan. Äiti jää kotiin koska vauva syntyy pian. Me mennään Laurin kanssa uuteen kouluun. Minua kyllä vähän jännittää.

-Voi Joonatan, tosi ikävä erota sinusta. Mutta tiedätkö, voimme tavata vaikka kuinka usein. Tampereelta on hyvä junayhteys tänne Helsinkiin. Voit tulla koska vain luokseni. Sinähän olet jo iso poika. Kohta kolmasluokkalainen. Voit ottaa Laurinkin mukaan. Joonatan halasi Helmiä.

-Vaikka olenkin iso, voisitko silti kertoa minulle iltasadun.

-Mitä haluat kuulla?

-Mama Maddalena on mahtava. Voisiko hän tehdä taas taikoja?

-Minä tiedän, mitäpä jos järjestämme Kuningatar Ellinooralle suuret syntymäpäiväjuhlat. Keksitäänkö yhdessä, mitä juhlissa tapahtuu?

Joonantanin silmät loistivat.

-Joo, tanssi- ja lauluesityksiä, paljon lahjoja ja Mama järjestäisisi kaille yllätyksiä. Niin ja kutsutaan kaikki satuhenkilöt mukaan. Muistetaanko me edes kaikkia?

-Yritetään. Tästä taitaa tulla vuosisadan tapaus.

-Helmi, halataanko. Minulle on tapahtunut liian paljon, liian äkkiä. Vauva syntyy muutaman kuukauden kuluttua. Pakkaamme parhaillaan Joonatanin kanssa. Sauli on löytänyt meille Vapriikista unelmakodin. Minua niin jännittää. Tule käymään heti, kun saamme uuden kodin valmiiksi.

-Tuuli, totta kai tulen. Minun tulee ikävä sinua ja Joonatania, mutta olen iloinen teidän puolestanne. Minulla on taidehistorian opinnot loppusuoralla. Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en tiedä.

-Eikö ole uusia sulhaskandidaatteja?

-Ei todellakaan. Enkä kaipaakaan. Ehkäpä minusta tulee tiedenainen. Voisin ruveta miettimään väitöskirjaa koska vain.

-Helmi, toppuuta vähän. Pitäähän sinun elääkin. Helmi nauroi.

-Älä ota minua vakavasti. Täytyyhän minunkin kokea vähän elämäntuskaa. Olen kuullut siitä jo ihan riittävästi.

Tuuli nauroi. -Helmi, pidetään yhteyttä. Elämä kantaa.

Tarina on loppusuoralla. Jäljellä on tämän jälkeen enää loppuluku otsikolla Parhaat juhlat ikinä.