muutoksen voima

ENSIMMÄISTEN KOTISIVUJEN OTSIKKOKUVA KAHDENKYMMENEN VUODEN TAKAA

Muutos voi olla hyvä tai huono, mutta paikallaan ei pysy kukaan. Näin kuuluu Kynäilijät-ryhmämme huhtikuun kirjoitushaaste.

Ilmassa oli muutosvastarintaa. Yleisradio oli siirtynyt 1970-luvun lopulla tietokoneaikaan. Sen oli tarkoitus helpottaa työntekoa. Kollegani kokivat asian toisin. Kuvaussihteerit olivat tottuneet hoitamaan käytännön järjestelyt puhelimessa ja kokouksissa. Nyt meidät pakotettiin tekemään studioiden ja kuvausryhmien varaukset, esiintymispalkkiot sekä arkisto- ja teostoilmoitukset tietokonepäätteillä. Se sitoi entistä enemmän työpöydän taakse, pois kentältä.

Toimitukseemme perustettiin kokeiluluontoinen sisäinen verkko. Olin onnekas, sillä pääsin koulutukseen ensimmäisten joukossa. Olin ylpeä tukihenkilön asemastani. Siitä tuli kuitenkin pian taakka, sillä kovapäiset toimittajat eivät hallinneet koneitaan ja soittivat tuon tuostakin minut apuun. Opin pian sanomaan puhelimessa, sammuta virta, odota kymmenen sekuntia ja käynnistä uudelleen. Yleensä se auttoi. Kun tiedostoja katosi bittiavaruuteen, jaksoin muistuttaa varmuuskopioinnista. Ärräpäitä sateli, kun tuntien työ piti aloittaa alusta.

Ehdin tukihenkilövuosinani opiskella lukuisia sovelluksia, jotka oli räätälöity television tarpeisiin. Sain jopa kouluttautumislomaa atk-opintoihin. Ohjelmassa oli luovan kirjoittamisen kurssi, tietokoneen AB-ajokortti sekä Adobe Premier –videoleikkauskurssi. Suunnittelin ja toteutin ensimmäiset omat kotisivut ja taitoin jopa pienen keittokirjan.

Yleisradiossa ei uskottu siihen aikaan internetin mahdollisuuksiin. Työryhmät saivat vapaasti suunnitella omat sivut, jos halusivat sellaiset. Lopputulos oli kirjava. Minä kunnostauduin tekemällä eläkeläisohjelma Tiistaitiimalle kotisivut. Niistä tuli suositut, sillä arvoimme joka viikko tietokilpailupalkinnoiksi Otavan lahjoittamia uutuuskirjoja.

En tiedä, miten taitoni ruostuivat eläkkeelle jäätyäni. Toki osaan edelleen päivittää omia sivujani, mutta nykypäivän tekniikassa turvaudun nuorison apuun. He muokkaavat sujuvasti älypuhelimen ja älyrannekkeen toivomani näköisiksi. Puhelimesta on tullut monitoimikone. Hoidan sillä erilaisia varauksia, päivitän kuulumisia somessa, maksan laskut ja nautin elektronisesta kirjastosta.

Jaksan ihmetellä, miten ikäihmiset, joilla ei ole päteviä apujoukkoja, tulevat toimeen nykymaailmassa. Olen edelleen onnekas tai paremminkin sisukas, sillä yritän pysytellä mukana tekniikan kehityksessä. Olen äärimmäisen kiitollinen e-kirjojen käyttäjä, kun näkö heikkenee huolestuttavasti. En ole vielä siirtynyt äänikirjoihin, mutta sekin aika tulee.

Suurikokoinen televisio on jokapäiväinen ilo. Muistan ajan, kun kanavia oli kolme. MTV esitti maanantai-iltaisin pitkän elokuvan. Sitä odotettiin koko viikko, Nyt tarjontaa on enemmän kuin kukaan jaksaa katsoa. YLE Areena ja Teeman klassikkoelokuvat ovat suosikkejani. Seuraan myös satunnaisesti Ruutu plussan ja Netflixin tarjontaa. Pidän epookista ja ilahdun aina, kun löydän nuoruuteni suosikkielokuvia. Muistan onnen tunteet, kun kävimme tulevan mieheni Jussin kanssa Dipolissa Montaasin elokuvakerhossa. Keskustelut elokuvien jälkeen kaljakellarissa juusto-kinkkuleipien äärellä olivat elämän tähtihetkiä.

Olen kulkenut huikean matkan tietotekniikan kehityksen siivillä. Voi olla, että ehdin vielä kokea senkin ajan, kun robotit hoivaavat meitä ikäihmisiä. En ole varma, haluanko olla enää siinä mukana.

Päivitin tunnelmia kolmen kuukauden kouluttautumislomalta vuodelta 2003 otsikolla

luovaa kirjoittamista ja html-koodia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.