tom yam –keiton voittanutta ei ole

Thairuoka on edelleen ykkössuosikkini, vaikka olen maistellut hartaudella monen muunkin Aasian maan herkkuja.  Thaimaalaiset osaavat maustamisen taidon.  Kookosmaito, sitruunaruoho, galangalan-juuri, limetinlehdet ja tuore korianteri ovat se juttu.  Tulinen tom yam keitto hivelee makunystyröitä.  Mango- ja papaijasalaatit ovat ehdottomasti maistamisen arvoisia.  Niin ja curryt.  Punainen ja vihreä curry voivat olla tosi tulisia, mutta maut ovat aina kohdallaan.  Myös tuoreet merenelävät suoraan grilliltä ovat herkkuja parhaimmillaan.  Varsinkin jos nauttii niitä rantaravintolassa varpaat lämpimässä hiekassa meren kohistessa vierellä.

muslimiruokaa Malesiassa

Kävimme jossain vaiheessa Jussin kanssa useasti Malesiassa, sillä meillä oli siellä paikallisia tuttavia.  Ensimmäisen kerran Kuala Lumpuriin saavuttuamme saimme illalliskutsun.  Isäntäväki veivät meidät syömään suosituimpaan paikalliseen ravintolaan.  Se oli japanilainen.  Seuraavalla kerralla pääsimme libanonilaiseen ravintolaan.  Kyllä maleruokakin on hyvää, jos välttää tummia makeita soijakastikkeita.  Mutta se hienostuneisuus, jota thairuoka edustaa, on kaukana.

kelluva baari ja kokkikurssi Vietnamissa

Vietnamissa on erinomainen keittiö, kiitos ranskalaistaustan.  Aamiaisella saa aina rapeaa patonkia.  Annokset ovat usein pieniä taideteoksia kukkakoristeiden kera.

Meripäivä Nha Trangissa oli yksi hulvattomimmista kokemuksista.  Viiden taalan hinnalla vietimme kokonaisen päivän pienellä aluksella, jossa kippari laulatti turisteja, laivapojat kattoivat kelpo lounaan takakannelle ja kaiken kruunasi kelluva baari.  Se tarkoitti, että porukka hyppäsi lämpimään meriveteen pelastusrenkaiden kera ja nautti aalloissa makeaa viiniä.  Eikä kellään ollut kiirettä paluumatkalle.

Kävimme Jussin kanssa pari vuotta sitten toisella matkalla Vietnamissa.  Osallistuimme kokkikurssille Hoi Anissa.  Oli ilo laittaa ruokaa tuoreista raaka-aineista ja sitten vielä syödä aikaansaannokset.  Valmistimme yhdessä alkuruuaksi vietnamilaisia kevätkääryleita ja morning glory –vihanneksia, Jussi teki pääruuaksi inkiväärikanaa ja minä banaaninlehtikalaa.  Puolen päivän kurssi ja annokset maksoivat yhteensä 30 dollaria, joka paikalliseen hintatasoon nähden oli kallis, mutta meille turisteille kokemukseen nähden edukas.

Aasiassa on tarjolla mitä eksoottisimpia aineksia, jos vähänkin vilkuilee katukeittiöiden tarjontaa.  Olemme nähneet wokkipannulla heinäsirkkoja ja vesiluteita.  Hanoissa jopa hotellin aamiaisella oli tarjolla epäilyttävän näköisiä tuhatvuotisia munia.  Emme ole tunteneet tarvetta tällaiseen urheuteen.  Olemme toki syöneet katukeittiöissä ja maistelleet ruokatoreilla vaikka millaisia annoksia.  Kota Pharussa Malesian itärannikolla oli mahtava yötori, jossa tarjolla oli jopa sinistä riisiä.

Ainoa mitä oikeasti välttelemme, on tuore salaatti.  Jääpaloista ja majoneesistakin varoitellaan, mutta niitä on tullut nautittua ilman jälkiseurauksia.  Kypsennetty ruoka on osoittautunut hyväksi eikä vatsavaivoja ole ollut.  Nimittäin Aasiassa.  En taida tässä kirjoittaa epämiellyttävistä ripulikokemuksista Egyptissä, Tunisiassa, Intiassa ja Meksikossa.