Syksyssä on puolensa.  Miten hauska onkaan kulkea sienimetsässä.  Varsinkin, jos löytää jotain.  Tattikausi rupeaa olemaan ohi, mutta kantarelleja ja karvalaukkuja löytyi runsaasti vielä syyskuun puolella.  Suppilovahveroitakin näkyi, mutta ne olivat pikkuruisia.  Jussi tunnisti kehnäsienet, minä en.  Piti kotona tarkistaa sienikirjasta tuntomerkit.  Ne täsmäsivät, joten sienet päätyivät pannulle.

 

Tein syksyn ensimmäisen tuoresienisalaatin karvalaukuista.  Ryöppäsin ne, valutin ja suolasin kevyesti.  Pilkoin salottisipulia sienten joukkoon.  Lisäsin seokseen purkillisen raejuustoa, hiennonnettua lehtikaalia, kovaksi keitettyjä kananmunia ja maun pehmentämiseksi vähän kreikkalaista jogurttia.  Jussin Eila-äiti käytti sienisalaattiin kuohukermaa ja tulos oli herkullinen.  Maustoin rouhitulla pippurilla.

 

Kantarelleista tein keiton.   Sienistä, sipulista, lehtikaalista  ja maustetusta ruokakermasta tuli niin herkullinen annos, ettei perunalisäystä kaivattu.