Tutkailin jääkaappia, jonne oli kertynyt runsaasti ruuanloppuja.  Jussi paistoi viikonloppuna jogurttikalaa ja minä keittelin kuorittuja ja lohkottuja perunanpaloja sipulin kera.  Molempia oli jäänyt sopivasti.  Niistä syntyi mitä mainioin kalakeitto.

Kuullotin pannulla reilusti valkosipulia, chilipalon ja hienoksi pilkottoa tuoretta inkivääriä.  Lisäsin vielä ison punasipulin.  Kuumensin perunoiden keitinveden (jonka olin säästänyt) ja lisäsin siihen kaikki ainekset.  Tarkistin maun, joka oli vahva ja todella monivivahteinen.  Tarjosin ruisleivän kera.  ”Olipa hyvää”, sanoi Jussi.

 

Kalakeittotarina jatkui heti seuraavana päivänä.  Nyt tuoreista aineksista.  Kuumensin itse tehdyn kalaliemen ja kumosin siihen purkillisen kookosmaitoa.  Kuullotin hetken tuoretta inkivääriä, chilipalkoa, valko- ja salottisipuleita sekä mukulasellerin paloja oliiviöljyssä.  Lisäsin ne sekä kuivattuja limetinlehtiä ja pieneksi pilkottuja tomaatin- ja perunanpaloja liemeen.  Kypsyttelin lempeästi pienellä lämmöllä.  Kalapalat pääsivät viimeiseksi mukaan.  Kun ne olivat kypsät, maustoin makusuolalla, tillillä (korianteria ei ollut), kalakastikkeella ja tuoreella limenmehulla.

 

”Olipa hyvää”, oli minun vuoroni sanoa.