Syksy on aina ylenpalttista aikaa.  Meidän pienet laatikkoviljelmämme mökillä eivät olleet kovinkaan tuottoisia.  Onneksi saamme poikamme Miikan kasvimaalta tuliaisia.  Viimeksi Espoossa käydessämme mukaan tuli keltaisia kurpitsoja, tummanvihreää palmulehtikaalia, tuoreita yrttejä, kauniita makeita tomaatteja sekä Lauran omatekoista omenahilloa.

Mökkimetsästä on löytynyt mukavasti sieniä.  Kantarelleilla olemme herkutelleet jo heinäkuusta lähtien.  Nyt syyskuussa ensimmäiset suppilovahverot ovat heränneet.  Samoin suosikkini karvalaukut.

 

Tattejakin on löytynyt jopa herkkupihveiksi asti.

 

Tein kurpitsoista, lehtikaalista, parista perunasta, tomaateista ja tuoreista sipuleista maittavan sosekeiton.  Se kelpasi niin lapsille kuin aikuisillekin.  Eikä kaivannut edes kermalisäystä.  Rakenne oli samettisen pehmeä.

 

Kantarelleista teen yleensä kermaista muhennosta, joka maistuu perunan tai riisin kera.  Tatit sopivat mainiosti piirakkaan.  Olen kokeillut omatekoista pohjataikinaa, mutta kaupan voitaikinakin soveltuu hyvin.

 

Karvalaukut ryöppäsin lohkoina.  Pakastin osan valuttamalla ne hyvin ja lisäämällä vähän suolaa.  Osasta tein syksyn ensimmäisen sienisalaatin.  Pilkoin sienet pieniksi, lisäsin suolaa ja runsaasti hienoksi hakattua sipulia.  Maustoin kermaviilillä, ruohosipulilla ja rouhitulla pippurilla.  Keitin pari kananmunaa koviksi ja lisäsin ne pieneksi lohkottuina.

Annoin salaatin vetäytyä jääkaapissa hetken ja tarjoilin sitten kuumien kuoriperunoiden kera.  Kun bliniaika koittaa, tarjoilen niiden kera seuraavan erän metsäsienisalaattia.