”Jos saat kuhia, lupaan laittaa kuha Walewskaa”, lupasin huolettomasti, kun Jussi lähti laskemaan iltahämärässä verkkoja.  Aamulla mies kävi kokemassa ne ja saapui kunnon kalansaaliin kera.  Neljä komeaa poikaa oli uinut pyydykseen.  Suurin niistä oli peräti 51 senttiä pitkä.

 

Tuumasta toimeen.  Vaikka tiesin, että ruokalaji on aikaa vievä, hämmästyin taas kerran.  Keittiössä kuuman lieden ääressä vierähti toista tuntia.  Tosin huomattava helpotus oli, kun ruuanvalmistus vaatii raikasta valkoviiniä.  Sitä riitti sekä kaloille että kokille.

 

Näin sen tein.  Jussi kunnon kalamiehenä fileerasi kuhat.  Laitoin kolme kookasta filettä voidellun vuuan pohjalle, maustoin vain suolalla ja pippurilla.  Kaadoin päälle pari desiä vastakeitettyä kalalientä sekä toisen mokoman halpahintaista valkoviiniä.  Kypsensin foliolla peitetyt kalat kuumassa uunissa 15 minuuttia.  Kaadoin liemen kattilaan ja keittelin sitä hieman kokoon.

Seuraavaksi tein kastikkeen.  Sulatin kattilassa voita ja lisäsin pari ruokalusikallista jauhoja.  Lisäsin kalaliemen ja desin ruokakermaa hyvin sekoittaen.  Lopuksi maustoin kastikkeen ja vatkasin siihen yhden munankeltuaisen.

Kaiken ohessa valmistin kuohkean perunamuhennoksen.  Lusikoin sen kalavuuan reunoille ja kaadoin kalakastikkeen fileiden päälle. Kuumensin koko komeuden pikaisesti 220 asteessa uunissa.  Koristelin pinnan katkaravuilla, vastapoimituilla suppilovahveroilla sekä lehtipersiljalla.

Jos joku kysyisi lempiruokaani, vastaisin oitis: kuha Walewska – oli sen vaan niin hyvää.